Google+ Followers

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Metsäkylän navetan eläimet


Olen usein katsellut auton ikkunasta näitä aaseja, alpakoita ja ponia kun olen suunnannut katsomaan Aulangolle lintuja. Ehdotin miehelle, että tulisiko seuraksi. Kyseinen paikka on avoinna vain sunnuntaisin ja siellä aina ollut tosi paljon väkeä. 


Tänään luvattiin kohtuullista säätä, joten ei kun matkaan. Paikka on normaalisti auki sunnuntaisin klo 12-15. Eläimiä voi katsella ihan ilmaiseksi. Metsäkylän navetta sisältää myymälöitä ja kahvilan. Niistä toisessa postauksessa.


Ajattelin aasin karvan olevan todella karheaa, mutta eipä se ponin karvasta juuri eronnut. Kivoja, rauhallisia eläimiä.


Sitten ne minusta hauskimmat eläimet, alpakat. Ensimmäiset ovat tulleet Perusta, Sveitsin kautta v. 2004 ja laiduntavat todella isoissa aitauksissa. Niitä on paljon!


Useita värejä. Me tykästyttiin eniten noihin ruskeisiin. Ne olivat jotenkin "kesyimmän" oloisia.


Rapsuttelua oli enemmän tai vähemmän. Aluksi en itse uskaltanut koskea, mutta yhtä lopulta hieman taputin kylkeen. Olipas pehmeää karvaa, aivan uskomatonta!


Kuten näkyy, alpakka tuottaa villan lisäksi myös papanoita. Niitä oli isoja kasoja, mutta näyttivät suosivan samoja papanointipaikkoja, kasoista päätellen.


Noita tummia sai katsella lähinnä kaukaa. 


Joillakin oli huomattavan iso otsis!


Lapset nyhtivät maasta jotain ruohontapaista, jota kyllä otettiin vastaan!


Kuten kuvista näkyy meillä ei oikeastaan enää oo lunta kun jossain varjopaikoissa vähän.


Alpakat pitävät jännää ääntä, sellaista ynisevää juttua kuului.


Yritin tiirailla mahanalusia, että olisiko pikkuisia tulossa, en osaa sanoa. Tämä ruskea ei tykännyt kun vesisaavin vesi oli jäässä. Niinpä se pisti etujalat saaviin ja potki jäät rikki. Tosin se vesi oli sen jälkeen aika mutaista, eikä se itsekkään sitä juonut.


Ei ole ahdasta. Aitaus jatkui tosi kauas, vaikka eläimiäkin on paljon, niin ne tavallaan katosivat osittain maisemaan.


Laumassa on kivaa!


Uusin eläin on tämä poni. Ekan kerran sitten on poniakin rapsutettu. Se halusi jostain syystä nuolla kättä, se nyt vähän pelotti...isot hampaat! Oli kivaa, pitää mennä joskus toistekkin tuonne.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pelakka pöytään


Eilen en päässyt ruokakauppaan migreenin vuoksi. Tänään sitten lähdettiin jo varsin aikaisin, klo 9.45 matkaan. Päätin jo lähtiessäni, että joku ruukkukukka tulee mukaan. Ei ehkä ihan meidän keittiön värimaailmaan sopiva, mutta ei haittaa. Nätti tuo on.  Luulen, että on sen verran kirpakka maku, ettei meidän Vennikään tuota syö.

Tänään muistellaan miehen kanssa opiskeluaikaa, jotain 30 vuotta sitten. Mies tekee lämppärileipiä, olvia juotavaksi. Jäätelöä mahdollisimman iso annos jälkkäriksi ja paljon erilaisia lisukkeita. Saunan jälkeen siis tällaista kivaa. Viimeksi taidettiin syödä monta vuotta sitten lämppäreitä kun podettiin flunssaa ja kokkaamiskyky oli todella huono. Tällainen mielikuva pyörii päässä.




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Huijattu fiilis!


Tuskinpa tällä tintillä on sellainen, mutta minulla on! Töissä piti tapahtua jotain! Ei tapahtunut, vaikka luvattiin. Mrr... Onneksi on viikonloppu, nautitaan ja kuvataan!


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Joutsenet ovat saapuneet


Hattelmalanjärvellä näkyi kaksi joutsenta. Vuorentaan pellolla 11 kpl. Nyt alkaa tuntua jo aika keväiseltä fiilis. Sään puolesta ei niinkään, sillä räntää satoi eilen ja niin on luvassa tänäänkin. Yöllä on vielä kunnolla pakkastakin. Kun lukee Tiiraa, niin siellä on paljon muuttolinnuista havaintoja. Mies jo kyseli, voiko pilkkihaalarin heittää pesuun ja talviteloille, en taida uskaltaa vielä siitä luopua. Vilu tulee herkästi tornilla. Torstaina voisi käydä siellä seuraavan kerran, jos sää sallii. Ihanaa tämä kumminkin on, vuoden parhaimmat kuvausajat vielä kaikki edessäpäin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tiistain keltanokka


Sunnuntain sää oli varsin kaunis. Aurinko tosin pakeni pilvien taakse klo 15 maissa. Mustarastas ilmestyy ruokintapaikalle kuin aave ja häipyykin melkein yhtä salaperäisesti. Muutaman kuvan ehtii aina ottamaan.


Meillä kotipihassa melkeinpä näkyy tyttöjä enemmän, mutta Hattelmalanjärven ruokinnalla olen nähnyt vain poikia. Kun se oli minuun selin, kyykistyin äkkiä, että sain kuvat matalammalta ja paremmasta kuvauskulmasta.


Kävin ekan kerran myös itse lintutornilla sunnuntaina. Siellä ei ole vielä avovettä. Jäällä näkyi yksi hiihtäja, joka valitettavasti aiheutti sen, että paikalla ollut laulujoutsenpari päätti lähteä muualle. Olin kuulevani taivaalta joutsenten toitotusta, siispä käppäsin tornille. Siellähän ne olivat vastarannalla.

Pari viikkoa vielä näillä keleillä ja varmasti alkaa olla jo sulaakin ja sitä myöten ehkä lintujakin. Tuskin maltan odottaa sitä aikaa!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vielä talvipuvussa


Pitkästä aikaa kurrekuvia blogiin! Ihan on vielä talvipuvussa. Lumet ovat niin vähissä, että eiköhän pikkuhiljaa vaihdeta kesäturkkiin. Meidän kissat ainakin ovat talvikarvasta luopumassa. 


Ruokintasysteemit ovat selkeästi laitettu linnuille, joten orava joutui harrastamaan melkoista akrobatiaa saadakseen ruokaa. Nähtävästi kuitenkin maastakin löytyy syötävää.


Aika rohkea kurre. Harmi kun pääsiäislomaan on vielä niin kauan aikaa. Tätä kun kävisi viikon tervehtimässä päivittäin, ottaisi varmaan jo kädestäkin ruokaa! Toisaalta nyt alkaa olla iltapäivästäkin jo niin valoisaa, että voi kohta päästä työpäivänkin jälkeen hetkeksi kuvaamaan.